Siirry pääsisältöön

Kolme päivää ja tositoimiin!

Tapasin 19.05. leikkaavan kirurgini, joka oli vaihtunut kun ajankohta muutettiin. Minut piti ensin leikata Satasairaalan oma Matti Niemi, mutta varmaankin johtuen vallitsevasta tilanteesta kirurgini tuleekin nyt Lahdesta asti. Tapaamani kirurgi oli Linda Vähäsilta, nuori mutta erittäin mukava erikoishammaslääkäri. 
Samana päivänä tehtiin myös loput valmistelevat tutkimukset; verikokeet, röntgenit sekä muottien ottaminen leikkauskiskoa varten.
Hieno nimitys toimenpiteellä on siis BSSO, eli alaleuan siirtoleikkaus, johtuen alaleuan retrognatiasta, eli pienuudesta. Eniten odotin saavani takahampaat vihdoinkin yhteen, mutta se ei ole kuulemma täysin mahdollista. Leuka siirretään niin, että ylä- ja alahampaiden keskiviivat ovat kohdakkain, eikä alahampaat ota enää kitalakeen kiinni. Takahampaat saadaan jotenkin vastakkain, mutta kuulemma vain muutama takahammas saadaan hyvin yhteen. Tämä ei minua haittaa, kunhan vain pystyisin vihdoin syömään ja puhumaan kunnolla, ilman kipuja❤️
Nyt lähtee vielä viime hetken valmistelut; tekemistä mukaan sairaalaan (Storytelistä äänikirjoja, vihko ja kyniä, puhelin ja kuulokkeet) sekä nestemäisen ruokavalion mukaisia "ruokia" (eli lähinnä pilttejä, Elovena-kaurajuomia ja sosekeittoja😅).
Hieman jo jännittää kaikki tuleva, mutta olen luottavaisin mielin enkä malta odottaa, miltä oikea kirurgin muotoilema leukani tulee näyttämään!❤️
-Camilla Virtanen-

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leukaleikkaus tarinani

Leikkausaamuna saavuin Satasairaalaan poikaystäväni saattamana klo 7.15. Olin itseasiassa paikalla jo 6.40, koska vihaan myöhästymistä, enkä ollut koskaan käynyt leikkauskeskuksessa, johon minun piti suunnistaa. Leikkauskeskuksessa istuttiin n. 1,5m välein, ja jokainen haastateltiin koronamahdollisuuden vuoksi vielä toisen kerran (ensimmäinen haastattelu tehtiin puhelimitse, kun leikkausaikaa kerrottiin) Haastattelija huuteli Virtasta, joten vastasin. Melkein aloin jo vastailemaan kysymyksiin kun näin paperissa väärän etunimen. Nää on näitä Virtasen nimen hauskuuksia😅 Haastattelun jälkeen minut haettiin vaihtamaan sairaalavaatteet, laitoin nimirannekkeen ranteeseen ja laukkuihin, jotta ne osattaisiin viedä oikeaan huoneeseen. Pääsin n. 7.30 odottelemaan leikkauskeskuksen odottelutilaan, klo 8 minut haettiin leikkaussaliin. Minua jännitti anestesia todella paljon, onneksi oli mukavat hoitajat jotka rauhoittelivat minua ja heittivät vähän vitsiäkin. Tippaa ei meinattu saada kun...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä ottaa sairaalaan mukaan?

Viimeisiä tunteja viedään. Neljän tunnin päästä olen jo sairaalassa, valmistautumassa leikkaukseen. Leukaleikkauksen jälkeen kotiudun perjantaina, kunhan vointi sen sallii. Vietän sairaalassa siis kaksi yötä ja kolme päivää. Eniten niinä päivinä keskitytään tietenkin kivunlievitykseen, lepäilyyn sekä syömisen opetteluun. Vuodeosastolle kannattaa kuitenkin ottaa mukaan jotain mieluisaa tekemistä, varsinkin kun nyt pandemia-aikana vieraatkin ovat kiellettyjä. Alla minun sairaalakassini sisältö, ei mitään ihmeellistä, mutta varmasti sitäkin tärkeämpiä viihtymisen kannalta! Pian alkaa siis luutumisprosessi, soseruoat sekä toipuminen. Kirjoittelen tänne taas heti kun toivun tarpeeksi. Vielä en tiedä mitä odottaa leikkauksen jälkeisestä ajasta, se on jokaisella niin yksilöllinen. Mutta ainahan saa toivoa, että mahdollisimman vähillä kivuilla selviäisi. Kirurgiin kuitenkin luotan, hän vaikutti erittäin ammattitaitoiselta ja tarkalta erikoislääkäriltä. Wish me luck ja palaillaan taas k...
2 kommenttia
Lue lisää

Viimeinen hammaslääkärikäynti

Maanantaina 24.2. kävin vielä viimeisen kerran ns. "normaalilla" hammaslääkärikäynnillä. Siellä minulle laitettiin leikkauskiskot, eli normaalit ratakiskoraudat, joissa on koukut. Koukuilla hampaani sidotaan leikkauksen yhteydessä yhteen kumilenkeillä, jotta leukani pysyvät paikallaan ja kiinni niiden luutuessa uudelleen. Koukuissa ei ole muuta häiritsevää, kuin niistä johtuva ässävika, jonka vuoksi suhisen menemään nyt loput 58 päivää. Myös ruoka jää taas entistä helpommin rautojen väliin, mutta siihen ainaiseen nyppimiseen on tottunut jo saadessani raudat ensi kertaa. Leikkauskiskojen laitto kongretisoi sen, että kyllä, leikkaus on todella tulossa. Sen lisäksi toinen suuri muutos elämässä on tupakoinnin lopettaminen. Se kun tulee tehdä 2 kuukautta ennen leikkausta. Tupakoimattomuus yhdistettynä leikkauksen jännittämiseen ei aina ole se helpoin combo, mutta kyllä se siitä helpottaa. Myös hammaslääkärini rauhallisuus ja rento suhtautuminen on auttanut minuakin jännit...
1 kommentti
Lue lisää