Siirry pääsisältöön

Mistä lähdettiin ja mihin ollaan päästy?

Minulla on aina ollut huonot hampaat. Ylemmät etuhampaani ovat aina olleet vähän liian isot, ja alaleukani liian pieni. Jo ala-asteella huomasin, että syöminen on minulle hankalaa, sillä takahampaani eivät osuneet lainkaan yhteen. Silloin alkoivat myös niska-, leuka- ja pääsäryt, jotka vain pahenivat iän myötä. Kuulin myös hampaistani aika paljon, minua kutsuttiinkin koulussa nökökameliksi😅
Minusta ei myöskään löydy vanhempia kuvia, joissa hampaani näkyisivät. Häpesin nuorempana hampaitani ja myöhemmin rautojani, ja yritin kokoajan olla käsi suun edessä kun puhuin, ettei ketään vain huomaisi niitä. 14-vuotiaana sain raudat pois, mutta hampaani palautuivat lähes heti ennalleen. 19-vuotiaana sain jälleen raudat, mutta paljon oli siinä välissä muuttunut. En antanut hampaideni enää häiritä minua, vaan kannan rautojani ylpeänä. Nauran paljon ja usein, enkä hetkeäkään mieti, miltä rautani mahtavat näyttää. Paljon on siis mennyt parempaan suuntaan, ainakin hampaat ja itseluottamus!😊
Alla näette kaksi kuvaa marraskuulta 2018, muutama minuutti ennen rautojen uudelleen laittamista. Herran jestas kun on ollut joskus erinäköinen😂
Ja sitten näette pari kuvaa jotka on otettu kaksi päivää sitten. Raudat olleet nyt 1v 3kk, 2 kuukautta leikkaukseen😊
Suunta on siis oikea, en osaa edes kuvitella miltä hymyni mahtaa näyttää vuoden päästä!😁
~Camilla~

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leukaleikkaus tarinani

Leikkausaamuna saavuin Satasairaalaan poikaystäväni saattamana klo 7.15. Olin itseasiassa paikalla jo 6.40, koska vihaan myöhästymistä, enkä ollut koskaan käynyt leikkauskeskuksessa, johon minun piti suunnistaa. Leikkauskeskuksessa istuttiin n. 1,5m välein, ja jokainen haastateltiin koronamahdollisuuden vuoksi vielä toisen kerran (ensimmäinen haastattelu tehtiin puhelimitse, kun leikkausaikaa kerrottiin) Haastattelija huuteli Virtasta, joten vastasin. Melkein aloin jo vastailemaan kysymyksiin kun näin paperissa väärän etunimen. Nää on näitä Virtasen nimen hauskuuksia😅 Haastattelun jälkeen minut haettiin vaihtamaan sairaalavaatteet, laitoin nimirannekkeen ranteeseen ja laukkuihin, jotta ne osattaisiin viedä oikeaan huoneeseen. Pääsin n. 7.30 odottelemaan leikkauskeskuksen odottelutilaan, klo 8 minut haettiin leikkaussaliin. Minua jännitti anestesia todella paljon, onneksi oli mukavat hoitajat jotka rauhoittelivat minua ja heittivät vähän vitsiäkin. Tippaa ei meinattu saada kun...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mitä ottaa sairaalaan mukaan?

Viimeisiä tunteja viedään. Neljän tunnin päästä olen jo sairaalassa, valmistautumassa leikkaukseen. Leukaleikkauksen jälkeen kotiudun perjantaina, kunhan vointi sen sallii. Vietän sairaalassa siis kaksi yötä ja kolme päivää. Eniten niinä päivinä keskitytään tietenkin kivunlievitykseen, lepäilyyn sekä syömisen opetteluun. Vuodeosastolle kannattaa kuitenkin ottaa mukaan jotain mieluisaa tekemistä, varsinkin kun nyt pandemia-aikana vieraatkin ovat kiellettyjä. Alla minun sairaalakassini sisältö, ei mitään ihmeellistä, mutta varmasti sitäkin tärkeämpiä viihtymisen kannalta! Pian alkaa siis luutumisprosessi, soseruoat sekä toipuminen. Kirjoittelen tänne taas heti kun toivun tarpeeksi. Vielä en tiedä mitä odottaa leikkauksen jälkeisestä ajasta, se on jokaisella niin yksilöllinen. Mutta ainahan saa toivoa, että mahdollisimman vähillä kivuilla selviäisi. Kirurgiin kuitenkin luotan, hän vaikutti erittäin ammattitaitoiselta ja tarkalta erikoislääkäriltä. Wish me luck ja palaillaan taas k...
2 kommenttia
Lue lisää

Viimeinen hammaslääkärikäynti

Maanantaina 24.2. kävin vielä viimeisen kerran ns. "normaalilla" hammaslääkärikäynnillä. Siellä minulle laitettiin leikkauskiskot, eli normaalit ratakiskoraudat, joissa on koukut. Koukuilla hampaani sidotaan leikkauksen yhteydessä yhteen kumilenkeillä, jotta leukani pysyvät paikallaan ja kiinni niiden luutuessa uudelleen. Koukuissa ei ole muuta häiritsevää, kuin niistä johtuva ässävika, jonka vuoksi suhisen menemään nyt loput 58 päivää. Myös ruoka jää taas entistä helpommin rautojen väliin, mutta siihen ainaiseen nyppimiseen on tottunut jo saadessani raudat ensi kertaa. Leikkauskiskojen laitto kongretisoi sen, että kyllä, leikkaus on todella tulossa. Sen lisäksi toinen suuri muutos elämässä on tupakoinnin lopettaminen. Se kun tulee tehdä 2 kuukautta ennen leikkausta. Tupakoimattomuus yhdistettynä leikkauksen jännittämiseen ei aina ole se helpoin combo, mutta kyllä se siitä helpottaa. Myös hammaslääkärini rauhallisuus ja rento suhtautuminen on auttanut minuakin jännit...
1 kommentti
Lue lisää